|
|
|
|
|
|
|
Vähitellen Suomenniemi alkoi paljastua jään alta ja etelä- ja lounaisrannikon saaristojen ja karikoitten runsaus alkoi tulla esiin. Saaristoalue on luonnonhistoriallisesti ainutlaatuinen maailmassa.
Pohjoinen oli vuosisatojen ajan etelän ihmisten kertomuksissa pelottava ja kaamea paikka Ultima Thule. Tässä kuva 1530-luvulta, jossa Olaus Magnus kuvaa Carta Marina-kirjassaan pohjoisten merien hirviöitä jotka ovat norsun kokoisia, vaarallisia ja salamannopeita. Ne kuitenkin rakastavat syödä ruohoa ja kun ne syötyään ovat nukahtaneet rannalle ihmiset pääsevät pyydystämään niitä. Kuva: Olaus Magnus: Pohjoisten kansojen historia. Carta Marina.(Olaus Magnus: Historia de gentibus septentrionalibus) |
Esihistoriallisella ajalla ihmiset Suomenniemellä matkustivat ravinnon perässä pyynti- ja keräilypaikasta toiseen. Merestä pyydettiin erityisesti hylkeitä. Riista- ja kalakannoilla ja kasveilla oli tilaisuus uusiutua klaanien liikkuessa luonnon kierron mukaan. Luontoa ei kulutettu liikaa yhdessä paikassa kerrallaan. Kiertävät klaanit eivät voineet omistaa enempää kuin sen, mitä pystyivät muuttomatkoillaan kantamaan. Äidit saattoivat kantaa vain yhtä lasta kerrallaan, loput lapset kulkivat omin jaloin ja osallistuivat myös tavaroiden kantamiseen. Ihmiset osasivat pyytää riistaa monipuolisesti, kalastaa ja käyttää hyödyksi kasvien lehtiä, varsia ja juuria ja keittää puuroa siemenistä. Yksi hirvi antoi ravintoa perheelle kuukauden päiviksi, kotakylälle se riitti viideksi päiväksi.
Suomenkielen sanastossa elää edelleen monia toimeentulon hankintaan liittyviä sanoja, joita on käytetty tuhansia vuosia sitten. Kohtalo- sanan historia perustuu kohtaan, siihen kohtaan saaliissa ( saadussa riistassa), jonka kukin ansaitsee. ”Kullakin on oma kohtalonsa”. Kuinka kohtalo sitten suosii kutakin, se lienee perustunut samanlaisiin lakeihin ja sopimuksiin, kuin nykyäänkin. Yksin hirveä oli vaikea kaataa, siihen tarvittiin yhteisöä.
Muinaismatkat järjestää kalliomaalausretkiä ja tarjoa perinpohjaista ja kiinnostavaa tietoa entisaikojen elämästä. Kuva: http://www.muinaismatkat.fi/ |
”Nälkäinen mies söi 5-6 oravaa... Varmasti orava maistui myös kivikauden metsästäjille, sulanutta siemenmassaa sisältävä maha paistettiin erikseen herkkupalaksi. Maku muistutti nougat´ia.” (Aaltonen, Arkko, 2001.)
Muinainen ihminen tiesi kovan talven ja liikkumisen vaatiman energian tarpeen. Talvella levättiin, eikä tarpeettomasti tuhlattu kaloreita pakkasessa tarpomiseen. Vanhemmat ihmiset opettivat talvisina lepoaikoina tärkeitä asioita nuoremmilleen. Tiedot, taidot ja uskomukset siirtyivät sukupolvilta toisille kertomuksina, taikoina ja lauluina ja vanhempien esimerkin mukaan lapset oppivat tarpeellisen. Tarina on paras tapa opettaa. Kevään tultua linnunmunat olivat tärkeä valkuaisen lähde, kun ravintovarastot olivat vähissä. Uuttu on vanha suomenkielen sana, joka tarkoittaa linnunpesää, joissa munitettiin muuttolintuja. Koko pesää ei ryöstetty vaan pesämunia jätettiin lintukannan säilyttämiseksi. Uutut ovat merkinneet myös klaanien ranta- ja vesialueiden rajoja.
Suomen eteläiset osat ovat olleet viimeisen jääkauden jälkeen asuttuna jo 10 000 vuotta. Karjalankannakselta Antreasta löytynyt kalaverkko on ajoitettu noin 8300 vuoden taakse. Muinaisia pohjoisia kulttuureita on pystytty tutkimaan kalliopiirrosten ja pohjoisen heimojen sanastoihin varastoituneiden mytologioiden ja muun säilyneen suullisen kulttuuriperinteen kautta.
|
|
2. Geologiaa ja viimeinen Jääkausi | 4. Mesikämmen, Ohto, Ukko, Mies |
|