|
|
|
|
|
|
|
Jos tietäisimme, mitä turisti on vailla, tietäisimme, millaisia palveluja ja tuotteita hänelle tarjoaisimme ja miten niistä viestisimme. Jotain kuitenkin voidaan olettaa:
Turisti haluaa päästä oravanpyörästä onnenpyörään, irti ikävän ikiliikkujasta. Turisti tuntee ikävää, joka on enemmän, kuin päivittäiset tarpeet ja niiden tyydyttäminen. Turisti on ikävystynyt. Hän haluaa maksaa viihtymisestä, uusista kokemuksista, tulevista muistoista. Hän kiirehtii, pääsemättä perille. Hän ahnehtii uusia kokemuksia, koska vapaasta ajasta on maksettu kova hinta. Turisti haluaa kokea ja ostaa jotain ainutlaatuista.
Huovutettuja eläimiä. Jyväskylä 2011. Kuva: Kari Rouhiainen |
Yli seitsemän prosenttia maapallon väestöstä on jo turisteja ja he asuvat maapallomme vauraimmissa maissa. Turisteista on tulossa maailman suurin kansakunta.
Työaika on pois luovutettua elämää, aikaa, jota säätelee leivän ankara laki. ”...ja oikeus syödä leipää, syntyy leivästä”, sanotaan laulussa.
Orjuus on poistettu, mutta suurin osa ihmisten ajasta menee toisten palvelemiseen ja toimeentulon hankkimiseen. Sääty-yhteiskunnan aikana hieno ihminen ei tehnyt työtä, työ orjuutti vain huono-osaisia. Nykyään läntisessä rikkaassa maailmassa, turistien kotimaassa, asiat ovat kääntyneetkin päinvastoin. Kaikkien pitää tehdä työtä, miljonääritkin kantavat vastuitaan vuorokauden ympäri. Protestanttinen etiikka on tehnyt työstä elämän tärkeimmän sisällön. Työajasta saatava korvaus ja vapaa-ajan määrä ovat vuosittaisten neuvottelujen kohteena ja siitä syntyvät ristiriidat aiheuttavat läntisen maailman sisäiset konfliktit, lakot ja työsulut. Loma ostetaan työpaikalta ja vasta lomalla eletään. Aika on rahaa. Ja aika on myös tavaraa, jota kertyy turistien taloihin ja tiloihin.
Muumi- ja Suomi t-paitoja. Jyväskylä 2011. Kuva: Kari Rouhiainen |
Työaikalaeista huolimatta kamppailu on edelleen tiukkaa, työuupumus ja kaiken arvon määritteleminen rahassa ahdistaa ihmisiä. Pääomat kuljetetaan sinne, missä ihmisen aika on halpaa tai ihmisen aika korvataan koneella, jonka kalenteri on huoltokirja. Kone tuottaa turisteille lomamuistoja.
Oikeus lomaan, omaan aikaan, taisteltiin viime vuosisadan lopussa, kun ihmisten muutkin poliittiset oikeudet määriteltiin. Onko ihminen oman elämänsä turisti, vai vallankäytön kohde? Riittäkö modernille ihmiselle ”panem, et circenses”, jokapäiväinen leipä ja erilaiset sirkushuvit? Matkailuammattilaiset ovat tärkeässä asemassa, kun he suunnittelevat sisältöä ihmisten oikeaan elämään, lomaan. Matkailun tuotekehittely kannattaa siis tehdä huolella; kun asiakkaat ovat lomalla, me olemme työssä.
Seinävaate. Amurin työläismuseo. 2007. Kuva Ulla-Maija Rouhiainen |
Jokaisessa ihmisessä asuu pieni turisti. Ihminen kaipaa työn paineista oikeaan olemiseen, aikaan, jota edustaa modernissa ajassa loma. Lomalla ollaan vapaana ja eletään oikeasti, toteudutaan ajassa. Mutta lomasta on tullut stressaavaa ja kallista aikaa. Lomamatkailusta väitellyt FT Tom Selänniemi kiteyttää Aurinkomatkojen 40-vuotisjuhlakirjassa:
” Keskeinen seikka lomamatkailussa on aika. Modernissa yhteiskunnassa ajankäyttömme on tiukasti säänneltyä – emme tavallaan omista omaa aikaamme enää, koska olemme myyneet sitä työpaikalle, vapaaehtoistoiminnalle, ym. Se mitä nimitetään vapaa-ajaksi, eli työn ulkopuolelle jäävä aika, täyttyy usein kotitöillä tai sitten se käytetään kaupallisten ajanviettotapojen avulla vaikkapa katselemalla televisiota. On syntynyt tilanne, jossa joudumme ostamaan aikaa itsellemme.
Ehkä ilmeisin ajan ostamisen muoto on lomamatkan hankinta.”
Tom Selänniemi (2003).
|
|
4.7. Metsässä | 6. Merkitysten markkinat |
|