|
|
|
|
|
|
|
”Metsää on käytetty liian voimakkaasti, Suomi on tarvinnut metsän tuomaa kansallisvarallisuutta. Metsäbiotoopissa on eniten uhanalaisia lajeja” kertoo Neuvonen. ”Suomen pinta-alasta on peltoa vain seitsemän prosenttia. Niittyjä ja hakamaita on enää alle 10 000 hehtaaria. Yhteiskunnan rakenteiden muuttuminen muuttaa kulttuurimaisemaa ja tämä vaikuttaa myös matkailuun, Neuvonen sanoo.
”Avainasemassa ovat maatalouden ammattilaiset ja politiikka. Ihmiset vaikuttavat toimillaan voimakkaasti luonnon tasapainoon. - Kun peltoja alettiin paketoida aiheutti pusikoituminen pensaslintujen kantojen lisääntymisen.- Samalla lisääntyivät myyrät ja näin pöllöille tuli lisää ravintoa. - Kottarainen on hävinnyt karjatalouden vähenemisen myötä, mutta Suomessa se esiintyykin jo levinneisyysalueensa pohjoisreunalla. Hollannissa liikoja kottaraisia tuhotaan, koska ne hävittävät maissisatoa.”
Nuorta koivikkoa Keski-Suomessa. Mesiangervot kukkivat. Kuva: Eeva Hirvonen 2008. |
Suomessa peltoja on kaskettu ja raivattu lisää vuosisatojen ajan, koska omavaraisuus on ollut varsinkin kriisien sattuessa vähäinen. Viljan tuonti on ollut vaikeaa tai estynyt talous- ja sotilaspoliittisista syistä. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Suomen elintarvikeomavaraisuus romahti 40 prosenttiin. Valtio alkoi heti itsenäisyyden alussa tukea pellon raivaamista. Toisen maailmansodan ja Karjalan peltoalan menettämisen jälkeen palkittiin pellon raivaajia.
1960-luvulla alkoi ruoan ylituotanto. Valtio alkoi silloin voimakkaasti tukea maataloustuotteiden vientiä ja maataloustuottajia. 1980-luvulla alkanut politiikka yritti muuttaa maatalouden rakenteita viidentoista erilaisen kansallisen säädöksen voimalla. Euroopan Unioniin liitymisen jälkeen tulivat uudet säädökset ja ohjeet. Uutta peltoakin raivataan taas.( HS 1.10.2000)
Perinteiset työtavat ja ammatit vähenevät, joten uhanalaiselle biotoopille täytyy tehdä jotain muilla keinoilla. Maaseudulla kehitetään nyt myös uusia ammatteja. Metsää ja kulttuurimaisemaa voidaan suojella tietoisesti. Matkailu saattaa olla eräs niistä elinkeinoista, jotka mahdollistavat monimuotoisen kehityksen.
Veikko Neuvonen kertoo olevansa luonnon ystävä ja tiedottaja:
Metsästä on tullut Saabin viimeinen lepopaikka ja luonto on verhoillut istuimet vihreällä sammalella. Kuva: UMR 2011 |
”Luonnon suojelu on arvokasta työtä, johon kaikki voivat osallistua. Ympäristön suojelu on yhteiskuntapolitiikkaa. Luonnon ystävä opettelee myös luonnon lukutaitoa. Lajien tuntemus on tärkeää.On kiva tuntea ystävänsä nimeltä,” Neuvonen sanoo. ”Suomi on kapeaa eteläistä tammivyöhykettä lukuunottamatta taigaa ja tundraa. Näihin oloihin, joissa lämpötila vaihtelee seitsemänkymmentäkin astetta vuodessa, on sopeutunut n. 42 000 eliölajia. Lajit muodostavat luonnon. Nisäkkäitä on kuusikymmentä lajia, lintuja on tavattu 417 lajia ja n. 240 lintulajia pesii täällä. Erilaisia ötököitä on 17.000 lajia. Lajien asema eloyhteisöissä on mielenkiintoista opeteltavaa. Ihmiset tarvitsevat kosketusta luontoon. Meillä ei täällä pohjoisessa ole niin dramaattisia ja elämyksellisiä luonnonihmeitä, kuin esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa tai Afrikassa, sanoo Neuvonen, joka on tutkinut maapalloa napajäätiköltä napajäätikölle sekä itään ja länteen, - ”Mutta meillä on arvokkaita kokonaisuuksia, joilla on omat ainutlaatuiset ominaispiirteensä. Myös luonnon kulttuurihistoria on tärkeää. Eino Leinon runokuva ruisrääkästä on suomalaisten sielun maisemaa ja ruisrääkkän raksutusta on näinä kesinä päässyt taas kuulemaan,” Neuvonen kertoo.
|
Ruislinnun laulu korvissani,
En ma iloitse, en sure, huokaa;
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
En ma enää aja virvatulta, Eino Leino: Nocturne 1903 |
|
|
4.6. Suolla | 5. Aika on rahaa |
|