|
|
|
|
|
|
|
Suomessa on myös eniten suota maailmassa pinta-alaan suhteutettuna. Suota on 60-luvulta lähtien kuivattu metsätalouden tehostamiseksi noin kymmenen miljoonaa hehtaaria. Suota käytetään myös turpeen lähteenä
Leivonmäen kansallispuistossa sijaitsee eteläisen Suomen merkittävin luonnontilainen avosuo. Lähde: http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/leivonmakifin.pdf |
” Suo on esteettisenä ympäristönä mielenkiintoinen. Suon tuoksu ja äänet poikkeavat esimimerkiksi tutusta metsäympäristöstä. Suo muuttaa koko ajan väriään”, kuvailee Veikko Neuvonen.
”Suo antaa elinpaikan useille linnuille, nisäkkäille, kasveille ja ötököille. Suolintujen lajikirjo lisääntyy pohjoiseen mentäessä. Suolla ja sen laitamilla viihtyviä lintuja ovat kurki, kala-, harmaa- ja pikkulokki, pajulintu ja niittykirvinen, keltavästäräkki, suosirri, iso- ja pikkukuovi, korppi, varis, kalasääksi, muuttohaukka, suokkukko,” Neuvonen kertoo. ”Laulujoutsenen pesäkumpu sulaa aikaisin keväällä, jolloin joutsen ehtii selviytyä 140 päivän pesimäkierron ja saattaa uudet lentokykyiset poikaset liikkeelle. Telkkä on myös kotiutunut suolle. ”Kaakkuri tekee usein pesän suolammen saarekkeelle, se tarvitsee pitkän kiitoradan lentoon lähtiessään ja siksi se saalistaa kotilammen viereisillä vesillä. Joskus onkimiehet aiheuttavat tahattomasti kaakkurin poikasten tuhoutumisen, kun kaakkuri ei uskalla tulla pesälleen ja varikset pääsevät suojattomien poikasten kimppuun,” kertoo Neuvonen. Yleisimmät lintulajit pajulintu ja peippo viihtyvät myös suon laitamilla. Keväisin teeri käy soidintaan suohankiaisilla, pyy viheltää, myös tikat ja hanhet kuuluvat suon asukkaisiin. Inarin palsasoilla sinirinta ja lapinsirkku ovat yleisiä. Joskus tavataan myös kapustarinta ja valkoviklo”, Neuvonen luettelee. ”Taivaanvuohi on toiselta nimeltään kellolintu. Sen ääntely kuulostaa kellolta: tik-ko-tik-ko. Lentoon lähtiessään sen ulommaiset siipisulat päristävät mäkättävän äänen, josta vuohinimitys tulee,” Neuvonen opastaa.
Nisäkkäistä tyypillinen suon asuja on hirvi. Porotkin pärjäävät suolla, vaikka itikoista ja muista verenimijöistä on niille paljon haittaa. Karhu ahmii suolla marjoja varsinkin loppukesästä, kettu metsästää myyriä ja päästäisiä. Suomen soilla on viisi sammakkolajia: tavallinen, viitasammakko, rupikonna sekä vesilisko ja rupilisko.
Suon kasviston tyyppilaji on kihokki, joka nappaa pyyntilehdillään hyönteisiä ravinnokseen. Samalla lailla elantonsa hankkii valkokukkainen yövilkka. Suomessa on 36 kämmekkälajia, joista soilla tavatan mm. tikankontti lettosoilla, sekä neidonkenkä ja punakämmekkä.
Kasveista ihmisille tärkein on lakka, josta saadaan taloudellisesti merkittävää tuottoa vuosittain. Myös karpalo ja juolukka ovat tärkeitä marjoja, joita Suomessa poimitaan kuitenkin varsin vähän verrattuna esim. Viron tai Venäjän marjasoihin.
Suoturve on puhdas luonnontuote kauneudenhoitoon. Kuva:Kari Rouhiainen, 2011 |
|
Suopursu (Rhododendron tomentosum, aiemmin Ledum palustre) tuoksuu väkevästi. Kasvia on käytetty hiehoilla kiiman nostattajana.
Suoluonto on kulttuurihistorian arkisto. Turvekalenterista voidaan kartoittaa paikkakuntalaisia jo aikaisemmilta ajoilta. Turvekronologia tutkii kerrostumia ja dendrokronologia tutkii puuston aikamäärityksiä. Liekopuu on suossa tuhansia vuosia säilynyttä puuta, jolla on nykyään myös hyötykäyttöä mm. taide- ja käyttöesineinä, matkailijan talismaaneina.
Rutalahtelainen Eero Nurminen on erikoistunut liekopuun työstämiseen, josta hän on tehnyt kaikenlaista, jopa solmion itselleen.
”Suo on kokemus, jota keski-eurooppalaisilla ei ole”, sanoo Veikko Neuvonen. ”Suo on herkkä ympäristö, arvobiotooppi, jonka pitää saada elää omaa elämäänsä. Suota pitää kunnioittaa, suolle meno saattaa myös pelottaa. Lajien tuntemus on tärkeää, rakkaus ympäristöön syntyy ymmärryksen kautta”, sanoo Veikko Neuvonen.
|
|
4.5. Veikko Neuvosen kanssa luontokoulussa | 4.7. Metsässä |
|