|
|
|
|
|
|
|
” Eräänä aamuna seisoin korkeilla tikapuilla, jotka olivat nojallaan tupamme katonräystästä vasten. Siitä saatoin katsella kauas ympärilleni. Etäällä meidän talostamme näin toisia taloja. Etäällä meidän laitumistamme näin niittyjä, peltoja, teitä, vuoria, metsiä, järviä. Tiesin kyllä maailman suureksi, mutta näin suureksi en sitä luullut. Ja taas juolahti mieleeni tuo kummallinen ajatus, että tämä kaikki on muka meidän maatamme, meidän suurta kotiamme.” Topelius: Maamme-kirja
|
Avaruusasemalta katsellen, Suomi sijaitsee pohjoisessa, itäisen pallonpuoliskon luoteisnurkassa. Helsingistä Hampuriin on 1168 kilometriä meritietä, Tukholmaan 470 kilometriä. Itämeren eteläpuolella on vanha Eurooppa, jonne suomalaiset kauppasivat turkiksia ja tervaa, Agricola lähti opiskelemaan, hakkapeliitat ratsastivat Ruotsia laajentamaan ja jonne suomalaista puuta kuljetettiin purje- ja höyrylaivoilla. Nyt Itämerta purjehtivat maailman hienoimmat autolautat ja lentokoneet kuljettavat poliitikkoja ja virkamiehiä Brysseliin ja satojatuhansia turisteja Välimeren rannoille.
Avaruusvinkkelistä vihreä yhtenäinen havumetsävyöhyke alue alkaa Smålannista, heti Skånen peltoalueen ja Ruotsin suurten järvien eteläpuolelta. Pohjanlahden itäpuolelta metsä jatkuu yhtenäisinä kuusikkoina, näreikköinä, männikköinä ja hongikkoina läpi Siperian Ohotanmerelle ja Japaninmerelle saakka.
Lehtimetsät, lepikot ja suot lomittuvat havupuuvaltaiseen vihreään massaan. Venäjällä metsää eli taigaa riittää tuhansia ja tuhansia neliökilometreja. Ikivihreän havumetsän halki näkyvät Siperiassa suurten jokien uomat.
Sorsat tykkäävät mustikoista. Kuva Kari Rouhiainen, 2010. |
Pohjoisella taigalla muuttolinnut kulkevat oman kalenterinsa ja karttansa mukaan, kasvit ja sienet levittäytyvät suotuisille kasvupaikoille. Pedot ja muut villit eläimet asustavat lähellä ihmisiä.
Espanjalainen nuori mies oli vierailulla Kainuussa ja halusi tutustua todelliseen suomalaiseen erämaahan. Isännät veivät hänet metsien keskellä sijaitsevalle vanhalle palovartiotornille. Pitkänlaisen vaelluksen jälkeen he kiipesivät ylös torniin ja itään katsoessaan, poika tajusi, että samaa metsää riittäisi Tyynellemerelle saakka, lännessä vastaan tulisi Atlantti. Kun koko horisontissa ei näkynyt yhtään ihmisen asumusta espanjalainen sai paniikkikohtauksen.
Niitty on uhanalainen biotooppi. Kuva: Eeva Hirvonen, 2010 |
Suomen luonnossa saa liikkua jokamiehenoikeuksilla ja käyttää luontoa virkistykseen ja hyödyksi siitä riippumatta, kuka alueen omistaa. Jokamiehenoikeuksista nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa, eikä siitä tarvitse maksaa. Jokamiehenoikeudet ovat yleisesti hyväksytty maan tapa, ja ne perustuvat eri lakeihin ja oikeudet koskevat myös ulkomaalaisia.
Suomen pinta-alasta metsistä viisi prosenttia on suojeltuja alueita ja ne sijaitsevat pääasiassa Pohjois-Suomessa. Oulun eteläpuolisella alueella vain yksi prosentti metsistä on suojeltuja. Metsät ovat muuttumassa tietokoneella kontrolloitaviksi puupelloiksi, puun istutukset ja kasvu optimoidaan monitoimiharvesterilla korjattavaksi. Luonnonsuojelualueilla hoidon taso on EU:n virkamiesten kriteerien mukaan hyvä. Suojelualueita tarvittaisiin Metsähallituksen teettämän tutkimuksen mukaan lisää Etelä-Suomeen ja rannikkoalueille.
” Suomessa on yhdeksän kuukautta talvea ja kolme kuukautta kesätöntä aikaa.” sanoi Topelius. Kun päivät lyhenevät, valot syttyvät, puutarhakalusteet siirretään varastoihin, kukkaruukut pinotaan parvekkeille. Kun totuuden henki alkaa puhaltaa pohjoisesta, se asettaa ihmiset talviasentoon, viimalta suojaan. Pipo vedetään korville, kaulus nostetaan pystyyn, lapaset pannaan käteen ja vedetään pitkät alushousut ja talvikengät jalkaan.
Maapallo pyörii hitaasti akselinsa ympäri, talvisessa illassa lumen keskellä välkkyvät Suomen pääkaupunkiseudun valot ja moottoriteiden nauhat. Pienempiä valokeskittymiä ovat Turku, Tampere, Lahti, Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Kajaani, Oulu, Rovaniemi. Tukholma ja Pietari loistavat suurempina keskittyminä. Suomenlahden toisella rannalla näkyvät Tallinnan valot, Tallinna on Helsinkiä pienempi, mutta vanhempi.
Kevätjäitä Nauvossa. Kuva: UMR, 2005. |
Avaruudesta katsottuna Saaristomeren ja Suomenlahden saaristoalue poikkeaa kaikista muista maailman saaristoista. Kesällä se erottuu lukemattomina saarina ja luotoina mantereen tuntumassa. Talvella kiviset saaret kimmeltävät jääkannen ja sulan mustan veden ympäröimänä. Suomenlahden pohjassa, karikkojen kupeissa makaa laivoja kyljellään. Vesimassojen alla, hitaasti lahoavien laivarunkojen kätköissä murtovesi pieneliöineen kuluttaa hyvin hitaasti Pietarin kaupunkiin aikoinaan matkalla olleita öljymaalauksia, savipiippuja, posliiniastiastoja, rakennustarvikkeita. Vesimassojen alla hajoaa myös satoja pianoita, joita tilattiin herrasväen tyttärille 1800-luvulla. Laivoissa on myös aikaa kestävää kauppatavaraa, kultaa ja hopeaa.
Kun päivä koittaa talvinen aurinko ilmestyy itäiseen horisonttiin ja maalaa hangille pitkät siniset varjot. Lumiaurat uraavat ajoväyliä, pääteitä suolataan, ja 5,2 miljoonaa ihmistä, joista alle kymmenen prosenttia on peräisin muualta kuin Suomesta, heräävät kukin tekemään päivän tehtäviä.
Suomi on maailman toiseksi kilpailukykyisin maa ja talouskasvun odotetaan jatkuvan. Työttömiä työnhakijoita on 281.000 (8/2004) ja Tilastokeskuksen laskuissa työttömien määrä 209.000.
”Jos työttömien ylimääräinen vapaa-aika jaettaisiin kaikkien kesken tasan, siitä tulisi noin 400 tuntia vuodessa yhtä työssä olevaa kohden. Tämä tarkoittaisi joko kahden ja puolen kuukauden pidennystä vuosilomaan, työpäivän lyhentämistä kuusituntiseksi tai nelipäiväistä työviikkoa. Eikö sellainen elämä olisi oikeastaan aika mukavaa?” mietti Osmo Soininvaara (1994).
Kunnan töihin lähtee 420 000 ihmistä, Helsingin kaupunki työllistää 40.000 ihmistä. Suomen yritykset tuottavat hyvin ja ovat jakaneet suuria osinkoja osakkeenomistajille, mutta yritykset eivät investoi Suomeen. Suomen vettä voi juoda.
Suomi on vähiten korruptoitunut maa, 88 prosenttia suomalaisista luottaa poliisiin. Suomi on niin rauhallinen, että kuulemma kansainväliset rikollisetkin lomailevat mielellään Suomessa.
Suomen koulujen oppilaat ovat maailman parhaita, jos keskitason mukaan lasketaan. Suomessa häntäpäätäkin on opetettu pärjäämään, huiput pärjäävät muutenkin. Sukupuolten tasa-arvon toteutumisessa Suomi sijoittuu viidenneksi maailmassa muiden Pohjoismaiden jälkeen.
Suomen terveysmenot ovat 7,3 prosenttia kansantuotteesta, vain Puolassa, Slovakiassa ja Luxemburgissa sairauskulut ovat pienemmät. Lääkkeet ovat Euroopan kolmanneksi kalleimmat. Porvoossa vieraillut amerikkalaisten sairaanhoitajien ryhmä tutustui viikon ajan kaupungin terveydenhuoltoon. Lähtiessään he sanoivat, ettei heille ollut varmaankaan näytetty kaikkea, koska he eivät olleet nähneet yhtään ampumahaava-tapausta, eivätkä tavanneet ylilihavia ihmisiä. He epäilivät syyksi sitä, ettei heitä oltu viety Porvoon kaupungin slummialueille.
” Euroopan imago-teltassa Suomi esitellään ( Brysselissä 2004) korkean teknologian kilpailukykyisenä maana, jossa kaikesta hyvinvoinnista huolimatta itsemurhat ovat poikkeuksellisen yleisiä. Suomalaisista mainitaan rakkaus saunomiseen sekä taipumus hämäriin maailmanennätyksiin ja kilpailuihin esim. eukonkannossa, ilmakitaran soitossa ja kännykänheitossa. Teltan kuvastossa Tom of Finland-homopiirrokset kuvaavat seksuaalista vapaamielisyyttä” ( HS 16.9.04).
Suomalaiset pitävät myös Suomi-kuvista: Albert Edelfeltin 150-vuotisnäyttelyssä kävi 304 767 katsojaa, se on ollut Suomen kaikkien aikojen suositun taidenäyttely. Gallen-Kallelan näyttelyssä vuonn 1996 kävi 195 475 katsojaa.
Suomenlahtea ja Pohjanlahtea pitkin liikennöivät myös kauppa-alukset, jotka kuljettavat etelärannikon satamakaupungeista öljyjalosteita, puunjalostustuotteita, elektroniikkaa ja metallia Suomesta ulkomaan markkinoille. Ulkomailta laivat tuovat monenlaisia valmiita teollisuustuotteita Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta. Monet laivat tuovat lastinaan myös suomalaisiksi brändättyjä tuotteita, joita valmistetaan halvemman työvoiman maissa. Laivoissa rahdataan raaka-aineita ja elintarvikkeita, joita oma maamme ei tuota; kahvia paahtimoihin, mehutiivistettä laimennettavaksi ja nelivärisiin tölkkeihin pakattavaksi, raakoja banaaneja tukkuliikkeiden kypsyttämöihin, mausteita ja mandariineja marketteihin kuljetettavaksi.
Talvella Suomenlahden valkoista jääkantta halkovat öljykuljetuksia varten avatut mustat väylät Porvooseen, Koivistoon, Pietariin.
Suomenlahdella purjehditaan vuodessa 85 000 laivamatkaa. Kesällä lahdella liikkuu 270 alusta päivässä ( VTT). Liikennne kasvaa vuosikymmenen loppuun mennessä 105 000 laivaan vuodessa. Pohjanlahden satamiin avaavat väylää maailman hienoimmat murtajat puunjalostustuotteita kuljettaville aluksille.
Turvallisuuden lisäämiseksi Suomenlahdella toimii meriliikenteen ohjausjärjestelmä kaistoineen ja jakoalueineen, jotka erottavat vastakkaisiin suuntiin kulkevat alukset.
Suomalaiset VTS-keskukset Helsingissä ja Kotkassa valvovat ja ohjaavat maan omia aluevesiä. Kansainväliset vedet hoitaa Viro lahden eteläpuolella.
”Olen kuullut hapettomista pohjista ja kalakantojen romahduksesta. Olen nähnyt vuotavia tankkereita ja öljyyntyneitä lintuja. Olen kuvannut sairaita hylkeitä, jynssännyt purteni leväistä kylkeä ja ripittänyt koiransa lintuluodolla vapaaksi päästäneet veneilijät... mikä ajaa ihmisen tällaiseen välinpitämättömyyteen ja avuttomuuteen... vaikka jo keskikesällä, heinäkuussa, joudumme kieltämään lapsiamme uimasta?” Petteri Saario, WWF 2005.
Suomenlahti on samentunut, näkyvyys on heikentynyt sadassa vuodessa 40 prosenttia. Itämeren pohjalla on suuria alueita täynnä elotonta massaa, veden happipitoisuus on laskenut ja hapettomuus vapauttaa pohjaan kerrostuneita ravinteita ja aiheuttaa sinileväkukintoja. Jätevesiä purkautuu Pietarin kaupungista ja kaikkien rannikon maiden maanviljelyksestä. Puhdistusponnistelut ovat tuottaneet kuitenkin jo jonkin verran myönteisiä tuloksia. Rannikon suojavyöhykkeet ja Pietarin jätevesien puhdistukseen kohdistuneet toimenpiteet osoittavat, että ihminen voi toiminnallaan muuttaa kehitystä.
Pohjanlahden veden näkösyvyys on merkittävästi parantunut parin vuosikymmenen kuluessa.
Suomessa on 53 000 neliökilometriä merialueita, 76 000 yli puolen hehtaarin saarta, 56 000 yli hehtaarin suuruisia järviä ja sisävesiä yhteensä 33 000 neliökilometriä. Jokia on 647 kilometriä ja rantaviivaa 314 000 kilometriä.
Rekisteröityjä moottoriveneitä on 200 000 ja kaikkiaan veneitä on yli 700 000.
Mäntyharjun Miekankosken sulaa tammikuussa 2005. |
”Aamun tullen lennämme Helsingistä Savonlinnaan. Sulkavan yläpuolelta neljän kilometrin korkeudessa kajastaa kello viidessä Lappeenranta, vähän sen yläpuolella Imatra ja Laatokan jäinen pinta näkyy lentokoneen ikkunasta, se on vain parinkymmenen kilometrin päästä rajasta. Koneen laskeutuessa Enonkoskelle, se laskee korkeuttaan Savonlinnan yläpuolella. Ikkunasta näkyy mahtava Olavinlinna.” kerrotaan matkakertomuksessa, (syksy 1999).
Suomeen on rakennettu lähes puoli miljoonaa kesämökkiä. Eniten mökkejä on Kuusamossa, 5800, Kauniaisissa on vain kaksi mökkiä.
Viisi kuudesta mökistä on yksityisten henkilöiden omistuksessa. Loput ovat yritysten, yhteisöjen, perikuntien tai ulkomaalaisten omistamia. Koko maassa on keskimäärin 1,4 kesämökkiä neliökilometrillä. Uusia mökkejä rakennetaan vuosittain tuhansia. Kaikilla kesämökeillä on sauna. Löyly on aikoinaan tarkoittanut ihmisen henkeä, hengitystä tai elinvoimaa yleensä. Löylynlyömä on ihminen, jossa henkeä on vähän liikaakin.
Dosentti Laura Kolbe kuvasi Suomen muutosta käsitepareilla, joissa ensimmäinen käsite kuvaa mennyttä ja jälkimmäinen nykyisyyttä:
maaseutu – kaupunki
Sisä-Suomi – rannikko
pohjoinen – etelä
talonpoikainen – teollinen
eksoottinen – tavallinen
luonto – kulttuuri
jätkä – eurooppalainen
periferia - keskusta
itsenäinen – globaali
sota – rauha
maskuliininen – feminiininen
historia – teknologia
( Kolbe, 2003. Matka-messut)
Kolbe totesi, että jatkuvuus, kulttuuri syntyy muutoksen kautta. Suomi on nuori, kaupungit, kirkko ja yliopisto ovat vanhempia kuin Suomi. Myös suvut ovat Suomea vanhempia.
” Happamien maitotuotteiden, kirkkaiden viinojen, ruislimpun ja mollimusiikin Suomesta on vaikea saada puhdasta länttä. Elintarvikehygieenikkojen, vähäisten sairaus poissaolojen ja maailman korruptiotilastojen toiseksi viimeisen sijan Suomi ei toisaalta ole itääkään. Läntisyys-projektissa on kyse siitä, että pienten kansojen tavoin suomalaiset ovat huolissaan kuvastaan ulkomailla, koska uskovat, että miltei mikä tahansa pienempikin yksityiskohta saattaa vääristää kuvaa. Nuorempi väki, joka on matkustellut paljon, murehtii vähemmän. Se näkee Suomen aika tavallisen tylsänä eurooppalaisena maana, joka ei niin hirveästi erotu muista, paitsi olemalla kaukana pohjoisessa.” Markus Leikola, 1997.
|
|
4.5. Fyrkka on fyrkkaa | 4.6. Nykyajan kansallismaisema |
|