5. Yrittäjyys

5.8. Liikeidea ja asiakaslähtöisten tuotteiden ja palvelujen suunnittelu

Yrittäjän tulee kartoittaa yrityksen tuotteet ja palvelut nyt ja lähitulevaisuudessa ja kartoittaa mahdolliset asiakkaat ja heidän tarpeensa nyt ja lähitulevaisuudessa. Hänen pitää valita kohderyhmät omille tuotteille ja palveluille tuotteistaa omat tuotteensa ja palvelunsa.

Yrittäjän pitää huolehtia yritystoiminnan tarvitsemista fyysisistä, taloudellisista ja henkisistä resursseista ja pohtii omaa erityisosaamistansa ja sen kehittämistä kilpailutekijäksi.

Liikeidea ei ole yksi ainoa ajatus. Henki ei istahda ihmisen olkapäälle ja anna ohjetta onneen. Liikeidea syntyy monen asian summana ja idea kiteytyy ja jalostuu toiminta-ajatukseksi ja strategiaksi, joilla yrityksen pärjääminen, menestyminen toteutetaan.

Ne aloittavat yrittäjät, jotka tekevät pohjustustyön ja suunnittelun kunnolla, välttävät yleisimmät virheet ja pystyvät keskittymään oleellisiin asioihin työssään. He ovat heti alussa useita kilpailijoitaan edellä.

Sanotaan, että yritystoiminnassa kaikki se mitä kylvät tänään kasvaa satoa vasta kolmen vuoden kuluessa, joten hyvä suunnittelu alussa kantaa hyvää satoa silloin, kun kolmen vuoden kuluttua aloittamisesta toiminnan yrityksessä pitäisi olla jo vakiintunut ja yrityksen tulisi sijaita omalla tontillaan markkinakentässä. Onni ja onnettomuus, muutokset ja myrskyt kohtaavat kaikkia, mutta onni suosii rohkeaa ja onni suosii ahkeraa. Pohdin on hyvä ja toimiva tapa hahmottaa ja kiteyttää yritykselle liikeidea. Pohtimen malli, formaatti on vapaa, yrittäjän itsensä määrittämä ja määräämä.

Matka on aineeton tuote, joka on olemassa ainoastaan informaationa, josta yritys tuottaa markkinoille mielikuvia. Matkan toteuttaa turisti yrityksen luomassa konseptissa. Matkan jälkeen tuote muuttuu historiaksi, muistoiksi turistille ja rahaksi yritykselle.  Muisto hajoaa historiaan, raha liikkuu. Vain tositteet jäävät jälkeen.

Henkinen pääoma on matkojen tuottamisessa ratkaisevaa. Henkisen pääoman kartoittamiseen ja säilyttämiseen tarvitaan omaa päätä ja Pohdinta.

Aloittamisen vaikeus

Jostain on aina aloitettava ja aloittaminen on vaikeaa. "Suuri lähtö on kuin ensimmäiset rivit kirjassa, ne määrittävät kaiken." sanoi Tove Jansson (Muumipappa ja meri, 1965). On helppo keksiä vaikka kuinka monia tekosyitä sille, ettei tarvitsisi ihan vielä ottaa ratkaisevaa askelta, perustaa yritystä tai korjata liiketoimintaideaa. Aloittaessa omat ideat tuntuvat pieniltä, tyhmiltä ja kannattamattomilta. Alussa tarvittavaa rohkeutta on vain harvoilla. Moni tuskailee, ettei hänen liikeideastaan ole mihinkään, eikä hänestä itsestään ole yrittäjäksi.

Mutta alku ei ole siinä paikassa, missä kuvittelemme sen olevan. Sen takia aloittaminen "alusta" hukkaa voimia ja on vaikeaa. Kannattaa aloittaa sieltä missä aloittamien on kaikkein helpointa, koska siellä se oikea alku onkin. Myöhemmin prosessia tarkastellessa huomataan, että alku oli juuri siinä, missä aloitettiin, ei siellä juhlallisessa "alussa". Pohtimista ei koskaan aloiteta alusta, vaan se aloitetaan vasemmalla kädellä, vähän kuin vahingossa ja varovasti, etteivät ideat heti säikähdä karkuun.

Pohtimen käyttö liikeidean hahmottamiseksi aloitetaan aina sieltä, missä se on kaikkein yksinkertaisinta ja helpointa. Se aloitetaan sieltä missä voimat ovat tallessa ja katse kirkkaana unelmista ja toiveista. Liiketoiminnan suunnitteleminen aloitetaan rennolla otteella.

Erästä poikaa moitittiin siitä, että hän menee aina yli sieltä missä aita on matalin. Hän vastasi, ettei ollenkaan ymmärrä aikuisten kulkemistapaa. "Mä meen yli sieltä missä ei oo mitään aitaa, mä meen sieltä missä on tie, koska sekin on keksitty." Ja niin hän meni omaa tietään ja hyvin hänellä on

Otsa hiessä ei tarvitse asioita vääntää, fiksu löytää helpompia ja taloudellisimpiakin tapoja, kun asiat saavat oikeat mittasuhteet.

Rento ote tai lavean tien kulkeminen ei tarkoita sitä, että pääsisi koko ajan helpolla, eikä tarvitsisi tehdä työtä. Yrittämisessä ei suoriuduta vain annetuista tehtävistä, vaan tehdään työtä tulevien, omien tavoitteiden hyväksi. Työstä saa pitää, työhön saa suhtautua intohimoisesti. Työ neuvoo tekijäänsä ja tekemättömän edestään löytää, mutta niin myös tehdyn työn tulokset. Yrittämisen tavoitteet vaihtelevat, usein pelkkä selviytyminen on voitto, varsinkin alkuaikoina.

Kaikissa on luovuutta, jonka voi panna toimimaan omaksi hyväksi. Itseluottamus, itsetunto, tai paremminkin "itsekunto", kuten toimittaja Sakari Määttänen aikoinaan totesi, kasvaa ja kehittyy luovassa pohtimisessa. Itsekuntoinen ihminen pitää huolta omasta kunnostaan ja kestää nousut ja laskut ja tekee päätökset. Jännittyneenä, suoraviivaisesti edeten epävarmuus lisääntyy, tavoite hämärtyy, keskinkertaistuu ja latistuu. Väkisin tekemällä ei synny hyvää tulosta, silloin yritetään liikaa ja neuroottisesti ja saatetaan alkaa uskoa liikaa valmentajiin.

"...missä tahansa asiassa uskomuksista tulee usein itsensä toteuttavia ennusteita" sanoo kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski. Ja tähän savolainen kiertävä sananparsi neuvoo että: " Kun kerta näyttää aena tapahtuvan se mitä eniten pelekee, niin pelekee sinä pärjeeväs!"

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie

Suomessa yrittäminen on aina ollut vakava asia. Yrittäminen on sisukasta peräänantamattomuutta, puskemista sisulla läpi harmaan kiven. Yksityisyrittämiseen sisältyy yksin kannettava vastuu ja yksinäisyys, yrittämiseen liitetään jo alussa optio edessä olevasta tappion mahdollisuudesta.  Yrittäminen on kuin elämän ja kuoleman kysymys, jossa ei ole varaa epäonnistua. Epäonnistujaa seuraavat ahdistus, syyllisyydentunteet ja velat.  Olemme omaksuneet protestanttisen etiikan työssä ja yrittämisessä.

”Usein tällaisten ajatusten taustalta löytyy synkkä luterilainen synnintunto: kaikki helppo ja mukava johtaa lopulta ansaittuun rangaistukseen. Tämän sieluihimme iskostuneen ajatuspinttymän mukaan kaikki vaikeutemme johtuvat siitä, että meillä on ollut liian hyvä olla. Anteeksianto seuraa vasta katumisten ja kieltäymysten jälkeen.” Osmo Soininvaara (1994)

Kirkon työilmapiiritutkimuksesta kertovassa haastattelussa ( HS 4.4.2002) pastori Eeva-Liisa Hurmerinta toteaa työnteosta ”Jos ajattelee, millaista kirkon herralla, ei siis kirkkoherralla, oli täällä maanpinnalla, niin ei hänkään varmasti tullut tänne viihtymisen takia.” Siinä on kiteytettynä protestanttisen työmaailmaston tunnelma.

"Kun muistan velkani, Niin mieltä vavahduttaa,

Se eessäs, Herrani, Mua kurjaa kauhistuttaa.

On velka hirmuinen, Leiviskäin tuhanten,

Mä uuvun alle sen, Siis auta, armoinen."

Virsi 280, ensimmäinen säkeistö. Virsikirja, 1985

Epäonnistunut yrittäjä menettää usein kaikki mahdollisuudet uudelleen aloittamiseen. Jos yrittäjä epäonnistuu, eli ei tee tarpeeksi rahaa, on samalla myös huono, sekä epäluotettava. Esivalta pitää rekisteriä kaikista verolle pannuista. ”Verokarhulle ei pidä antaa yhtään enempää tietoa, kuin on pakko,” sanoivat kokeneet yrittäjät aikoinaan. Uskomuksen täytyy perustua tuhat vuotta vanhaan kokemukseen vallanpitäjien riistosta, mutta nykyään verottaja myös palvelee yrityksiä ja virastosta saa neuvontaa. Jos yrityksen veronmaksukyky vaikeutuu vaikka vain väliaikaisesti ja vaikka yrittäjä voi osoittaa olevansa rehellinen yrittäjä, kohdellaan häntä periaatteessa kuitenkin saman kaavan mukaan, kuin kaikkia muitakin veronmaksukyvyttömiä. Yrittäjä voidaan poistaa verottajan ennakkoperintärekisteristä. Ilman rekisterimerkintää yrityksen on lähes mahdotonta hankkia uutta tulorahoitusta. Lääninverovirastot hakevat useimmin liiketoiminnassaan epäonnistuneet yrittäjät konkurssiin.

Vain raha puhuu, sitä on, tai sitä ei ole, rahalla on rahan logiikka. Rahalla on oikeudellinen asema. Rahalla ei ole kasvoja, kuten yrittäjällä, ei passia eikä kotimaata. Mikäli yrittäjä epäonnistuu, hän saattaa menettää yrityksensä lisäksi myös jo valmiiksi luodun toimintaympäristön, omaisuutensa ja luottamuksensa. Silloin saattaa hengenlähtökin olla lähellä.  Yritykset kaatuvat vain rahan puutteeseen. Vaikka edellinen tilikausi olisi ollut erinomainen, menneisyyden analysointi ei auta tulevalla tilikaudella. Yrityksen menestyksellinen toiminta edellyttää, että tuoretta, raikasta rahaa, kassavirtaa tulee taloon säännöllisesti. Asia on vakava, joten liikeidean jalostaminen kannattaa, ennen kuin nimet pannaan paperiin.

"- Kerroin pankinjohtajalle tämän idean ja se uskoi, joten kai tämä toimii…"

Aikoinaan yrittäjän idea tehtiin tupakkiaskin kanteen. Idean arvioi pankinjohtaja, joka olikin tunnetusti kaikkien toimialojen asiantuntija. Jos pankki antoi lainan, uskottiin liikeidean silloin kannattavan. Sitten piti saada verottajalta lupa ja tunnukset ja homma saattoi alkaa.

Yrittäjyyteen kannustetaan ja opastetaan. 1990-luvun laman jälkeen yrittäjyyskursseja on järjestetty koko maassa. Uusyrityskeskukset toimivat aktiivisesti ja TE-keskukset rahoittavat yrittäjyyteen johtavia ohjelmia. On kehitetty mentor- ja yrityskummijärjestelmiä. Työvoimatoimistosta saa starttirahaa ja Finnverasta pienyritys- ja naislainaa. Suomessa toimii lähes viisikymmentä yrittäjyyteen ohjaavaa neuvontapistettä. Yritysneuvojille on tulossa oma ammattitutkinto. Yritysneuvonta ei kuitenkaan voi ohjata liikeidean suunnittelussa, Pohtimessa tuotettu liikeidea tarvitaan, ennenkuin päästään varsinaiseen ohjaukseen. Neuvontatoimistoihin tulleet yrittäjät, joiden liikeidea ei ole vielä valmis, lähetetään sieltä yleensä takaisin kotiin pohtimaan ideaansa uudelleen.

Työvoimahallinnon myöntämällä starttirahalla perustettujen yritysten toiminnasta tehdyn tutkimuksen mukaan tuskin kenelläkään uusista yrittäjistä oli kokemusta yrittäjyydestä ennestään, mutta heillä oli aikaisempaa kokemusta omalla ammattialallaan. Tärkein syy yrityksen perustamiselle oli saada itselleen työpaikka. Varsinais-Suomessa kokemukset ovat olleet myönteisiä, yli 70 prosenttia starttirahalla perustetuista yrityksistä oli selvinnyt yritystoiminnassa kolme ensimmäistä kriittistä vuotta. Useimmat uusista yrittäjistä teki edelleen töitä yksin. Yritystoiminnan lopettamisessa yleisin syy oli toiminnan kannattamattomuus, asiakkaita ei ollut tarpeeksi. ( Turun Kauppakorkeakoulun PK-instituutti, tammikuu 2002)

Lähes kaikille aloittaville yrityksille on yhteistä pääomien puute ja markkinoinnin ongelmat. Aloittava yritys ei ole puskuroitunut hankalien aikojen varalle, osaamisen, ehtimisen ja rahan puute kohtaavat yrityksen ennemmin tai myöhemmin. Rahan vähyys aloitusvaiheessa korvautuu usein yli-innokkuudella ja liiallisella positiivisuudella, jotka hämärtävät todellisuuskuvaa esimerkiksi markkinoista ja kilpailijoista. Oma jaksaminen ja muut resurssit, esimerkiksi ajankäyttö, jäävät vähimmälle suunnittelulle. Markkinoinnin suunnittelu jätetään usein viimeiseksi, kun tuotetta ja muita konkreettisempia asioita hahmotellaan. Markkinoinnin suunnittelu on kuitenkin matkailuyrityksen liikeidean tärkein komponentti ja markkinoinnin suunnittelu kulkee samantahtisesti muun suunnittelun kanssa. Matkatuotetta ei ole olemassa, ellei sitä joku osta.

Matkailuyrityksen liikeidea tarvitsee kiinnekohdan, identiteetin. Pienemmissä yrityksissä liikeidea kiinnittyy yrittäjiin tai paikkaan, johonkin tiettyyn palveluun, kulttuuripiirteisiin. Identiteetti on pohja julkikuvarakentamiselle. Identiteettiä ei voi väärentää, ei ainakaan kovin helposti. Suomessa uskotaan todellisuuskuvaan, keinotekoisin identiteetein varustetut julkisuuspellet ovat lyhytkestoisia ilmiöitä.

Identiteetti -  kuka olen, mikä yritykseni tai matkailukonseptini on, hahmotetaan prosessissa, joka edellyttää työskentelyä menneisyyden, mutta ennen muuta tulevaisuuden ja tulevaisuuteen vaikuttavien tämän päivän toimenpiteiden kautta.

Identiteetti ei hahmotu toistamalla itsestäänselvyyksiä, kuten ”luonto”, ”maaseutu”, ”työ”, ”kulttuuri”.  Kokonaisuudet voi purkaa osiin ja analysoida, mikä siellä juuri minulle on merkityksellistä. Mitä paikallisella kulttuuriperinnöllä todella on annettavana tällä hetkellä ja miten se ilmenee päivittäisessä toiminnassa? Voiko kulttuuriperinnettä hyödyntää liiketoiminnassa niin, että siitä syntyy kassavirtaa. Miten me viestimme perinteestä ja nykyisestä, kuinka kulttuurimme itse asiassa vaikuttaa liikeideaan?

Presidentti Paasikivi sanoi, että oikea päätöksenteko perustuu tosiasioiden tunnustamiseen, mutta ensin tosiasiat pitää tunnistaa. Kuinka oma maakunta erottuu muista maakunnista, oma konsepti muista konsepteista, oma yritys muista yrityksistä. Mitä omaperäistä ja samalla universaalisti ymmärrettävää itsestä tai yrityksestä voidaan esittää.  Identiteetin tunnistamisprosessissa  tuotetaan ymmärrystä, arvostelukykyä ja kypsyyttä sekä markkinoinnin tarvitsemaa viestivoimaa.

Yksilöllinen identiteetti on kohtalaisen uusi näkökulma kansankerrosten keskinäisten suhteiden määrittelyssä. Maaseudulla ihminen on ollut henkisesti linkitettynä laumaansa, sukuun, kylään, ympäristöön ja sidosryhmään aina 1940-luvulle saakka. Sääty-yhteiskunta on ollut määrittelemässä kansankerrosten identiteettiä. Lapset ovat olleet Kuusimäen Martin, sen Martti Kolehmaisen lapsia.

Jussi T. Koski sanoo kirjassaan Luova hierre myös näin: "Luovuus perustuu monessakin mielessä lainaamiseen, jäljittelyyn sekä olemassa olevien ideoiden yhdistelyyn ja jalostamiseen. Millä tahansa alalla kaikkein yksilöllisinkin luovuus tavallisesti edellyttää "jättiläisten olkapäillä seisomista" eli kyseisen alan arvostettujen toimijoiden työn tuntemista, olemassa olevalle perustalle rakentamista ja tämän perustan perusteltua jalostamista, kumoamista tai ohittamista... Luovalla lainaamisella on merkittävä rooli myös liiketoiminnassa."

Ihmisen luova toiminta on monitieteistä toimintaa. Matkailu on monitieteistä ja – taiteista toimintaa. Yrittäjä ei pärjää vain lukemalla opaskirjoja tai tekemällä paperille valmiin mallin mukaisia liiketoimintasuunnitelmia. Valmiiden mallien mukaan toimiminen on kuin lapselle tarjottaisiin maailmasta vain valmiiksi piirrettyä värityskirjan kuvaa, joka hänen tulisi värittää annettujen ohjeiden mukaan. Pohtimen käyttö on sukua leikkimiselle, asioiden tekemiselle leikisti, ennen kuin ne tehdään oikeasti. Puhutaan visioinneista, simuloinneista ja muista kokeiluvaiheista. Pohtimessa saa kokeilla, leikkiä ensin hiekkalaatikolla miten käydään kamppailua liikeidean toimivuudesta, markkinaosuuksista ja asiakkaista.

5.7. Verkostoituminen, omat edellytykset ja tulevaisuuden suunnittelu

6. Palvelusta