|
|
|
|
|
|
|
” Työ on samanaikaisesti kouriintuntuva asia ja abstraktio. Ihmisen suhde työhön on elämän perussuhteita. Työhön ja muuhun elämiseen käytetyn ajan suhde on yksi tärkeimmistä valinnoista...Työssä käyvä ihminen myy ennen kaikkea aikaansa. Kyvykkyys ja kysyntä säätelevät tuon ajan hinnan. Hinta vaihtelee valtavasti, vaikka kellojen mittaama aika on demokraattisesti sama kaikille... ” (Reetta Meriläinen, HS, 24.4.2004.)
Mikäli yrittäjäksi aikova on jäänyt työttömäksi, hän ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja haluaa työllistää itsensä. Entiset kollegat, tavallisessa työsuhteessa olevat ihmiset suhtautuvat yrittäjään pääpiirteissään myönteisesti, mutta hän saa vastaanottaa myös päänpudistuksia, vähän sääliä ja paljon omahyväisiä neuvoja ja varoituksia. Uusi yrittäjä on astunut palkkatyöstä turvattomuuden ja epävarmuuden maailmaan, johon ei hevin haluta sekaantua, paitsi tarkkaillen.
” Onko keksittävä uusia palkan, etuuksien ja tuen sekamuotoja? Nythän voi olla vain työtön, työssä, opiskella, eläkkeellä, lokerossa kerrallaan.” kysyy Tapani Ruokanen, Suomen Kuvalehti 14.4.2004
|
Pienyrittäjän asema markkinoilla on usein torpparin asema. Pienyritys saattaa toimia vain alihankkijana, joka on riippuvainen yhdestä pääasiallisesta toimeksiantajastaan, joka on ulkoistanut jotkin palvelunsa. Yrittäjä itse taas tipahtaa Suomessa sosiaalisesta lokerostaan tyhjän päälle. Vapaus muodostuukin joskus orjuudeksi, ei-kansalaisuudeksi vailla palkansaajien tai työttömien ihmisoikeuksia ja sosiaalisia etuisuuksia. Yrittäjä on itse oma edunvalvojansa.
Uutena yrittäjänä ihmisen koko sosiaalinen asema muuttuu. Hän kantaa nyt omaa vaakunaansa, jonka asemaa ja statusta ei määrittele vakiintunut ja tunnettu liikemerkki. Hän on itse oma liikemerkkinsä. Hänellä ei ole taustaorganisaationsa antamaa historiaa, vain oma henkilökohtainen ja työhistoriansa. Aikaisemmat taustaorganisaatiot saattavat olla jopa kilpailijoita, tai asiakkaita.
Entiset työtoverit ovat uteliaita. Heitä kiinnostaa pärjääkö kollega? Onko hän siis parempi, kuin me, koska pärjää yksinään? Tekeekö hän nyt enemmän rahaa?
Minä-Pohtimessa yrittäjäksi aikova tarkastelee sosiaalista muutostaan rauhassa ja osaa vähitellen etäännyttää uuden yrittäjäidentiteetin itsestään. Tuntemukset ja intohimot voidaan analysoida ja keskittyä olennaiseen. Entinen asema on jäänyt taakse ja uusi hahmottuu pikkuhiljaa. Yrittäminenkin on ammatti, vaikka siihen suhtaudutaan palkkatyötä hartaammin.
Joskus aloittavat yrittäjät eivät oikein edes ilkeä sanoa oman yrityksensä nimeä ääneen, nimen keksimishistoria selitetään juurta jaksaen, nolostellen. Yrityskuva on vielä keskeneräinen ja tuotteet tai palvelut eivät ole ehtineet profiloitua. Yrittäjät vähättelevät esitellessään yritystään ja sen toimintaa, yrityksen esitteet toistavat vielä hapuilevaa ja epävarmaa liikeideaa.
Kunnolla valmisteltu liikeidea antaa varmuutta ja yrityskuvan, josta voi olla ylpeä
alusta alkaen. Uusi yrittäjä on aina alussa epävarma. Yrittäjä on astunut yrittäjyyden
ja markkinoiden vaaralliseen maailmaan, yksin. Liike-elämän rakenteisiin pitäisi
päästä, rakenteet pitäisi tuntea, tuntea oikeat ihmiset, tehdä itseään tykö, elää
muutoksissa.
Minä - Pohtimessa tarkastellaan omia voimavaroja, henkisiä ja fyysisiä resursseja
ja toiminnan motiiveja. Kysytään: miksi? ja arvioidaan, ovatko motiivit kestäviä
ja voidaanko niiden kanssa elää tulevat vuodet.
Erään yrittäjän motiivit olivat uhmakkaat, hän halusi yrittäjänä näyttää erinomaisuutensa ja kostaa aikaisemmat aliarvioinnit ja nolaukset. Hän esitteli minä - Pohtimessaan kaikki loistavat perustelunsa omalle paremmuudelleen ja yrityksensä menestykselle. Myöhemmin, kun työ jatkui, hän huomasi yrityksen suurimmaksi uhaksi oman kielteisen asenteensa, joka koko ajan söi energiaa. Hän joutui tekemään sovun itsensä ja yrittäjyytensä kanssa, koska: "Ei siitä vihassa mitään synny".
|
|
5.2. Minä Pohtimessa | 5.4 Oikea ja väärä |
|