![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
Lapin kansa, saamelaiset, jotka ovat nykyisen Suomen ensimmäisiä alkuperäisiä asukkaita, asuttivat eteläisen Suomen viimeisen jääkauden jälkeisinä aikoina. He alkoivat kampakeraamisella ajalla vetäytyä suomalaisten tieltä pohjoiseen. Saamelaisten pyyntialueiden jäljiltä Suomessa esiintyy paljon Lappi-aiheista paikannimistöä.
![]() ![]() |
Saamelaisia asuu myös Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisilla alueilla. Saamelaiset ovat Suomen alkuperäiskansa. Alkuperäiskansaksi määritellään väki, joka on asunut alueella ennen pääväestön tuloa.
Alkuperäiskansa eroaa pääväestöstä kulttuuripiirteiltään, kieleltään, traditioiltaan ja elinkeinoiltaan. Alkuperäiskansat ovat yleensä myös olleet historiallisessa konfliktissa pääväestön kanssa kaikkialla maailmassa, missä alkuperäistä kulttuuria on ollut vielä jäljellä.
Suomessa konflikti tulee esille tuon tuostakin ja se koskee keskeisimmin ratkaisematonta kiistaa Ylä-Lapin metsäalueista. Moderni metsätalous, matkailu ja poronhoito vaativat jokainen oman alueensa, joiden omistus- ja käyttöoikeudet ovat sopimatta.
Saamelaiset säilyttivät kulttuurinsa ominaispiirtet 1500-luvulle läntisen uskon tuloon saakka. He elivät läheisessä yhteydessä luontoon ja vanhoihin perinneuskomuksiin. Saamelaisten jumalat ovat henkiä, jotka käyttävät pyhiä paikkoja, seitoja asumuksinaan. Seidat ovat luonnon muovaamia hahmoja tai pystytettyjä paaluja, joiden nokkaan on kiinnitetty pieni katos. Seidassa asuu henki, jota hyvitellään uhreilla, jotta se antaisi kalastus- ja metsästysonnea. Eräs saamelaisten pyhistä palvontapaikoista on ollut Inarinjärvessä oleva Ukonsaari, Äijjäh-sualui, jonka karu kallio ulottuu 40 metrin korkeuteen. Saarella palvottiin Ukkoa ja Ukkosta, jolle vietiin ruokaa ja uhriesineitä. Inarin Siida-museossa toimivat sekä Saamelaismuseo, että Ylä-Lapin luontokeskus.
![]() Kuva: Esko Keski-Oja / LK |
Shamanismi ei ollut varsinainen uskonto, vaan pohjoisen ihmisten kulttuurinen elämäntapa, eräänlainen ”tietoisuuden kielioppi”. Shamaani oli yhteisön auttaja ja parantaja, joka ei ollut tietäjä, kuten Kalevalan Väinämöinen, vaan tiedon hakija. Maailma jakautui kolmeen osaan, aliseen, yliseen ja maanpäälliseen. Shamaani teki tiedonhakumatkoja yleensä aliseen, jossa hänen apunaan saattoi olla eläinhahmoisia apuhenkiä. Karhulla oli myös tärkeä merkitys shamanismissa. Shamaanirummussa karhu on kuvattu sekä maan päällä että taivaalla. Shamaanit käyttivät erilaisia ekstaasitekniikoita, rummutus tai huumaavat aineet tai sienet auttoivat shamaania matkalle. Ihmisen uskottiin myös olevan kolmijakoinen muun olevaisen mukaisesti. Suomen Lapista shamanismin näkyvät merkit hävisivät 1700-luvulle tultaessa lähes kokonaan, valtaväestö tuhosi kirkon ja uskonnon antamalla oikeutuksella noitarummut paholaisen raamattuna.
Shamanismia alettiin tutkia osana pohjoisten kansojen tutkimusta 1800-luvulla Siperiassa, jossa alkuperäiset kulttuurit olivat säilyneet. Merkittävin suomalaistutkija Siperiassa oli M.A. Castren, jonka keräämät arvokkaat kokoelmat olivat viimeksi esillä Helsingissä Siperia-näyttelyssä vuonna 2002. Shamanismia tutkitaan edelleen, vaikka se on lähes hävinnyt Siperian alkuperäiskansoihin kohdistuneiden poliittisten toimenpiteiden ja ympäristömuutosten takia.
Nykyään shaminismi on muun vanhan viisauden tavoin taas muodissa. Turistiliikenne alkoi ulottua Lappiin jo 1800-luvun loppupuolella. Saamelaisille alettiin maksaa siitä, että he näyttäytyivät matkailijoille perinteisissä asuissaan ja suostuivat kuvattavaksi poroineen.
![]() Rovaniemen lentoasema 1953. Lähde: Ilmailuasiain esittelijästä Ilmailulaitokseksi. Toim. Irmeli Paavola, 1997 |
Joiku kuuluu tärkeänä saamelaisperinteeseen. Se kuvaa luonnonilmiötä, eläintä, henkilöä tai tunnetilaa. Joiku on kokonaisvaltainen ilmaisutapa, se kuvaa kohdetta sanallisesti, melodisesti ja rytmisesti, esityksellisesti sekä ilmein ja elein. Se kertoo joiun kohteesta ja joikaajan omasta suhteesta kohteeseen. Sanoja joikuun sisältyy vähän. Joiku voi olla vain yksi lause, muutama sana tai tavu. Tavuilla, kuten esimerkiksi lollo, nunnun, go tai lei, voi olla piilomerkityksiä.
Giddat ( Kevät) Hei-olei loo lei le-leem-laa. Hei olei laillam hei olei loolim leeleem laa. Hei olei loolim lei lei leilam. Hei olei loolim le leem laa. ( opiskelijaportfolio, 2000, Lapin yliopisto) |
![]() |
4. Mesikämmen, Ohto, Ukko, Mies | II Kulttuurimatkailua tuotteet |
![]() |