|
|
|
|
|
|
|
Viikinkiajan kartta antaa ulkomaalaisille asiakkaille lisää ymmärrystä pohjoisesta kulttuuristamme. Euroopan koululaiset ovat lukeneet jo koulussa viikingeistä ja yllä olevassa kartassa on havainnollisesti kolmen eri värin avulla hahmotettu viikinkiheimojen elialueita.
Paraksts |
Kuvassa on Novgorodin koulun ikoni, 1400-luvun puoliväli. Tretjakovin Galleria, Moskova |
Novgorod kaupan ja kulttuurin keskus 800-luvulta 1300-luvulle.Ikonissa on esitetty Novgorodin ja Suzdalin taistelu. Novgorod voittaa taistelun Jumalanäidin ihmeitä tekevän ikonin avulla (”Jumalanäiti Tunnusteko” 1100-luvulta) , joka auringon heijastuksen avulla sokaisee hyökkääjät. Ikonia säilytetään edelleen edelleen Neitsyt Marian syntymän Desjatinny-luostarissa ja se on eräs Venäjän ortodoksien tärkeimmistä pyhäinkuvista. Ikonin eteen on usein jono, jossa ihmiset polvistuneina,maahan katsoen ryömivät rukoilemaan ja sytyttämään tuohuksen Neitsyt Marialle. Osittain palanut tuohus otetaan mukaan kotiin ja kotona se sytytetään uudestaan ja rukoillaan jokaisen ikkunan luona turvaa ja siunausta kodille ja perheelle.
|
Veliki Novgorod – Suur- Novgorod, jota venäläiset pitävät Venäjän vanhimpana kaupunkina, oli alkuaan nimeltään Holmgård. Novgorod sijaitsee Ilmajärvestä ( Ilmen) virtaavan Olhavanjoen yläjuoksun varrella Venäjän luoteisosassa. Alueella asui 800-luvun puolivälissä slaavilaisia ja suomalais-ugrilaisia heimoja. Suomalaisia kutsuttiin tsuudeiksi. Skandinaviasta tullut viikinkiruhtinas Rurik kutsuttiin hallitsemaan keskenään riiteleviä heimoja ja siitä alkoi Novgorodin kahdeksansataa vuotta kestänyt valtakausi. Rurikista on Tatishtshevitsin kirjoittamassa historiassa maininta myös Suomen kuninkaana. Keisarinna Katariina II kirjoitti Novgorodin perustamisesta näytelmän, jossa ruhtinaat Rurik, Sineus ja Truvor esitettiin Suomen kuninkaan Ljudbratin poikina (Nironen, 1999)
Viikinkejä kutsuttiin varjaageiksi. Novgorodista alkoi ”varjaagimaista” Kreikkaan ja Konstantinopoliin ulottuva kauppatie. Kiova Dnjeprillä muodostui toiseksi tärkeäksi valtioksi kauppareitin varrella, jonne Novgorodin valta ulottui. Venäjän valtakunta Rus perustettiin Kiovaan ja Novgorodiin. Kiovan ensimmäinen hallitsija oli suuriruhtinas Vladimir, joka toi Konstantinopolista idän kirkon kristinuskon Venäjälle vuonna 988. Suomalaisia mainitaan tuon ajan historiassa, ruhtinas Vladimirin poika Jaroslav Viisas nimitti suomalaissyntyisen Tsudin Miikkulan korkeaan virkaan Kiovassa.
Nestorin kronikkaa, joka on valmistunut noin vuonna 1113 Kiovassa, pidetään Venäjän vanhimpana kirjoitettuna historiana. Kronikassa kerrotaan monista suomalais-urgilaisista heimoista, jotka olivat Novgorodin alueella enemmistönä. Kronikka mainitsee merjalaiset, vepsäläiset, mordvalaiset ja itämerensuomalaiset tsuudit, joista venäläisten suomalaisista käyttämä nimitys tsuhna, on peräisin, sekä hämäläiset ja ugrilaiset. Kronikassa on tarua oleva kuvaus apostoli Andreaan kiertomatkasta ylös Dnjepriä Novgorodin ja varjaagien maan kautta Roomaan. Yli tuhat vuotta vanha kuvaus suomalaisista vaikuttaa kuitenkin todenperäiseltä.
Nestorin kronikassa Apostoli Andreas raportoi Roomaan palattuaan suomalaisista:
” Minä näin niiden puisia saunoja. He lämmittävät ne tulikuumiksi, riisuvat itsensä ja ovat alasti, valelevat itseään parkitsemisaineella, ottavat tuoreet vihdat ja hakkaavat itseään niin lujasti, että pääsevät hädin tuskin puolikuolleina lauteilta alas, ja sitten he valelevat itseään kylmällä vedellä ja vasta sillä kurin taas virkoavat. Ja näin he tekevät joka päivä, kenenkään heitä piinaamatta. Itse he piinaavat itseään, mutta sepä onkin heidän peseytymistään eikä piinaa. - Hänen kuulijansa hämmästelivät sitä. Mutta Andreas, oleskeltuaan Roomassa, palasi Sinopeen.” Portfolio, Kaarina Nazarenko, 2003. Tämä kertomus on ensimmäinen tiedossa oleva kirjallinen lähde, jossa suomalaiset mainitaan.
Alkuperäisen Nestorin kronikan kirjoittamisajankohdaksi on arvioitu vuosi 1095. Vanhin säilynyt kopio on kuitenkin vasta vuodelta 1377. Kronikka julkaistiin suomeksi vuonna 1994: Nestorin kronikka. (Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5.
 
|
Vasemmalla varjaagiruhtinas Rurik Novgorodin historiaa kuvaavassa monumentissa. Oikealla raskas ja koristellinen ovi, jonka Ruotsissa sijaitseva Sigtunan luostari lahjoitti Novgorodille. Toisen kertomuksen mukaan ovi on varastettu ja tuotu ryöstösaaliina Novgorodiin. Kuvat: UMR, 2003
Novgorodin suomalaisheimot elivat yhdessä ja olivat liitossa venäläisten ja skandinaavien kanssa, joten kanssakäymistä oli karjalaisten, virolaisten ja myös itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa. Konstantinopolista Kiovan ja Novgorodin kautta pohjoiseen levinnyt bysanttilainen kulttuuri tuli myös nykyisen Suomen alueelle. Läntistä vaikutusta toivat nykyisen Ruotsin alueen viikingit, jotka hallitsivat Novgorodia. Kiovan Jaroslavin puoliso oli Ruotsin Olavi Sylikuninkaan tytär Ingegerd, joka sai häälahjaksi Laatokan alueen ja skandinaavisia kulttuurivaikutteita tuli Karjalankannakselle. Monet venäläiset nimet ovat saaneet alkunsa skandinaaveilta: Olga on perua Helgasta, Oleg Helgestä, Igor Ingvarista.
1400-luvun alussa Novgorodin alue ulottui Pohjoisesta Jäämerestä Tverin ja Smolenskin alueelle sekä Itämereltä Uralin taakse. Novgorod oli idän ja lännen, ortodoksisen ja katolisen Euroopan kulttuurien välissä ja se kävi kauppaa kaikkiin suuntiin. Novgorodin historia tunnetaan tarkkaan niin sanottujen tuohikirjeiden takia. Novgorod kävi kauppaa- ja luku- ja laskutaito olivat tärkeitä väestölle. Myös naiset ja etuoikeutetu orjat osasivat kirjoittaa. Novgorodista on läytynyt satoja tuohikääröjä, joihin on kirjoitettu kirjeitä, kauppakirjoja ja kuitteja. Tuohi on säilynyt hyvin suoperäisessä happamassa maassa. Iivana III hallituskaudella Moskova oli vahvistunut ja Novgorod liitettiin Moskovaan vuonna 1478. Novgorod on Venäjän vanhin kaupunki ja vaikka sen ovat mennessään polttaneet ja tuhonneet monet armeijat vuosisatojen aikana, ovat monet kirkot ja luostarit, sekä keskuslinnoitus Kreml säilynyt hyvin.
Maailmassa on muutamia vanhoja kaupunkeja, joissa historian suuret muutokset ja eri kulttuurien ja aikakausien yhteiset piirteet ja eroavaisuudet ovat matkailijan tunnistettavissa vielä nykyään. Tällaisissa kaupungeissa kokee, tunnistaa ja tiedostaa jotain perimmäisistä asioista ihmisten ja kansojen pitkästä historiasta ja omasta osastaan ajan kulussa.
Kultturien murrosta historiassaan kantavilla kaupungeilla on oma erilainen, mutta omalla tavallaan tuttu tunnelmansa. Novgorod kantaa historian murrosta. Se erinomainen paikka tutkia myös suomalaisten ja kalevalaisten alkuperää. Novgorodista voi alkaa tutkimusmatkan myös siihen, mikä on meissä ja kulttuurissamme on itäistä. Novgorodin kaupungin historiallisessa museossa ja Vitoslavlitsyn ulkoilmamuseossa on niin paljon tuttua, ettei yhteinen kulttuurimme jää kävijälle epäselväksi. Oman identiteetin hahmottaminen tarkentuu ja syvenee tutustumalla naapuriin.
Veijo Meri arvelee pohjoisten eeposten synnystä, ettei ruotsalaisilla ole kirjoitettua tarustoa, koska he pystyttivät riimukiviä viikinkiretkillä kuolleiden muistoksi, liittäen nimet ihmisen aikaansaannoksiin ja työn tulokseen. Suomalaisilla ei ollut ikuistamisen tarvetta, koska suomalaisille ”aika ei ollut peräkkäisiä hetkiä niinkuin kulkijalle vaihtuvat maisemat, vaan yhtä tätä hetkeä, niinkuin maailmakin on yksi ja sama. He kai tajusivat elävänsä ikuisuudessa.” Veijo Meri, 1993. Suomalaisten tarusto siirtyi laulettuna ja sanailtuna sukupolvilta toisille.
|
|
3.2. Missä on Väinämöisen hauta? | 4. Jo valkenee kaukainen ranta |
|