|
|
|
|
|
|
|
Suomessa on paljon jälkiä rautakaudesta. Kalevalan tarinoista pääosa on kerätty vienankarjalaisilta laulajilta ennen 1800-luvun puoliväliä. Eepoksesta on tehty osa suomalaista identiteettiä. Kalevala kertoo ajasta, joka valtakulttuurina päättyi lähes tuhat vuotta sitten, mutta sen laulettuna jatkunut tarusto säilyi.
|
Kalevalaiset tarinat on aarteisto, jota voisi hyödyntää paljon enemmän Suomen matkailun kehittämisessä, markkinoinnissa ja tuotteistamisessa. Kalevalan estetiikasta Suomi-tuote voisi saada erottuvuutta ja huomioarvoa kampanjoiden ja brandien rakentamiseen.
Kalevala ei ole vain tekstiä, jonka Lönnrot kokosi 1800-luvun puolivälissä. Kalevalaisessa perinteessä on paljon muitakin tekstejä ja sen ilmentymiä on taltioitu suullisesta kansanperinteestä, rakennuksista ja käsitöistä. Kalevalassa on myös henkeä, jota käytettiin kansallisuusajatuksen syntyvaiheissa ja joka erottaa suomalaiset muista kulttuureista.
Kalevalan estetiikkaa voi verrata esimerkiksi muinaisen Egyptin tarinoihin. Harva Egyptissä vierraillut matkailija voi vastustaa muinaisen taruston tuottamaa estetiikkaa. Egyptistä ostetaan tuhansien vuosien takaisten kuvien mukaan tehtyä ikuista tarinaa erilaisissa käsitöissä, käärepapereissa ja rihkamassakin. Mutta vanhat tarinat tuovat elinkeinon miljoonille ihmisille.
   
Kalevalakoruja (www.kalevalakoru.fi) |
Kalevala antaa kehyksiä, mukautuu, fragmentoituu, venyy ja paukkuu monenlaisiin tarkoituksiin. Kalevala ei ole saamelaisuuden matkailullisen hyödyntämisen lailla perinteen riistoa. Kalevalaisuuteen kaikilla suomalaisilla on tekijänoikeus. Lönnrotin Kalevala on vain yksi kokoelma. Kalevala tulee idästä, mutta myös läntiset suomalaiset ja savolaisetkin ovat omaksuneet sen ja kääntäneet omalle kielelleen:
Teljänneito – solki, |
Korun solmuaihe tunnetaan jo kivikaudelta. Nuorten neitojen kerrotaan sitoneen sillä vyönsä, koska he uskoivat sen tekevän heidät hedelmälliseksi. Solmun uskottiin parantavan nopeasti myös haavat. Solmut ovat aina olleet vahvoja yhteenliittymisen symboleja, jotka ilmaisivat myös rakkauden lumoa ja ikuisuutta. Vanhan uskomuksen mukaan solmut sitovat kaukana toisistaan olevat rakastavaiset yhteen. Solmun taika on väkevä.
Kalevalan sisältö on suomalainen ja samalla se on universaali, kuten muutkin suuret maailmaneepokset, osa ihmiskunnan yritystä ymmärtää ”kaikkea”.
Ilmatar, ”impi ilman tyttö, kave luonnotar korea”, ikävystyy ”ikuisena impenä ilman pitkillä pihoilla” ja laskeutuu laineille uiskentelemaan. Tuuli tuulee Ilmattaren raskaaksi ja ”meri paksuksi panevi”. Ilmatar alkaa odottaa Väinämöistä. Sotka, suora lintu, etsii pesäpaikkaa rannattoman alkumeren yllä ja hoksaa Väinöä kohdussaan kantavan Ilmattaren polven veden pinnan yläpuolelta. Se rakentaa polvelle pesänsä ja munii kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen. Kun munien hautominen alkaa kuumottaa liikaa Ilmattaren polvea, hän sinkoaa ne pimeään avaruuteen ja maailman ainekset syntyvät. Ilmatar järjestää uuden materian maailmankaikkeudeksi. Väinämöinen, joka on tietäjä, loitsija ja laulaja, syntyy viimein Ilmattaresta kolmenkymmenen vuoden ikäisenä alkumereen.
Kalevalassa on sankareita, epäonnistujia, Kullervon raivoa ja häpeää, Lemminkäisen levottomuutta, väkivaltaa; kaikki teemat ovat edelleen ajankohtaisia, jokapäiväisiä uutisia.
Ahkerat naiset, nuoret neiet, huolta kantavat ja surevat äidit ja naistietäjä Louhi ovat suomalaisten naisten arkkityyppejä.
Rakkaus, kosioretket, naiminen, pettäminen, kaipaus ja hylkääminen on Kalevalassa kuvattuna siten kuin ihmiset kokevat ne kaikkialla edelleen.
Jumaluudet, metsä ja metsänhaltijat, eläimet ja pyynti, vedet, vesien haltijat ja kalastus selittävät luonnon järjestystä ja ihmisen osaa siinä. Harras, mutta luonteva suhtautuminen metsään ja vesiin on osa suomalaista ihmistä. Suomalainen pyytää saalista, ei tapa, vaan metsästää. ”Tapio pui riihtänsä” toteaa suomalaismies kollegiaalisesti Metsän isännästä, kun kevätpuhuri karistelee puiden siemeniä hangille. ”Kohtalo” sanan etymologia on kohta – se kohta, osuus joka kullekin metsästäjälle saaliista kuului.
Terva, rauta, Pohjola, Sampo, ryöstöretket, osaaminen ja käden taidot, ovat nykytalouden kielellä kansallisvarallisuutta, vientikauppaa, kilpailukykyä ja markkinataloutta.
Matka, talvi, tähtitaivas, kuolema, selittävät elämän ja kuoleman mysteeriä, tulkitsevat samaa todellisuutta, jota ihmiset kautta aikojen ovat eläneet. Lemminkäisen äiti Tuonelan joella puhuttelee kaikkien kulttuurien äitejä. Kalevalassa juodaan ja juhlitaan, kärsitään ja koetaan.
” Ikivanha kalevalainen traditio on kuitenkin elänyt valtakulttuurin pinnan alla ihmisten sielunelämässä. Todellista undergroundia siis!” sanoo Timo Heikkilä
Mauri Kunnas piirsi Koirien Kalevalan, jota on julkaistu useilla kielillä. Koirien Kalevala on suosittu matkamuisto ja tuliainen ulkomaille. Kalevala Koru tuottaa modernien taiteilijoiden töitä, jotka pohjautuvat Kalevalan rautakautiseen estetiikkaan. Esimerkiksi Lahden muotoiluinstituutissa esihistorialliset löydökset antavat inspiraatiota nuorten suunnittelijoiden uusille töille.
|
|
2. Kalevalaiset käsityöt ja matkailijat | 2.2. Sauna ja matkamuistot |
|