|
|
|
|
|
|
|
Saamelaiset ovat määritelleet matkailun hyöty- ja haittavaikutuksia omalle kulttuurilleen ja elinkeinolleen. Suurimpana epäkohtana koetaan, ettei saamelaisilla ole mahdollisuutta ansaintaan oman kulttuurinsa merkkien hyödyntämisessä. Heillä ei ole tekijänoikeutta saamelaisuuteen, vaan saamelaisuutta voidaan hyödyntää, muutella, yhdistellä ja muokata matkailun tarpeisiin vapaasti. Saamelaiset valittavat myös, ettei aito saamelaiskäsityö pääse matkailumarkkinoille kopiotavaran ohi. Markkinoilla on aitoja saamelaiskäsitöitä ja epäaitoa, ulkomailta suurissa määrissä tuotua ”lapintavaraa”, joita turisti ei erota toisistaan.
Lähde: www.arctictravel.fi |
” Kuinka suuri ero onkaan perinteisen käsityötaidon ja nykyisen teollisen tuotanon välillä. Sen näkee kun työntyy johonkin liikkeeseen katselemaan uusia saavutuksia. Pieni ryhmä edustusartikkeleita hukkuu mauttomien esineiden loputtomaan vyöryyn.. Esine on parempi, jos sen muoto, materiaali, kuvio pyrkii edes jäljentämään perinnettä. Sen näkee mistä tahansa, vaikka tarjottimesta.”Erno Paasilinna,1988.
Turisti vaatii ainutkertaista, hän haluaa ostaa aitoa Laplandia. Se on ollut paketoitava, jotta sen päälle on voitu tarrata hintalappu ja järjestää tehokas jakelu. Samaan pakettiin on pakattu myös saamelaiset, jotka turhautuvat turistien ja kameroiden eksoottisena kohteena.
Joulupukki on aina tervehtimässä ulkomaisia risteilyvieraita Helsingin satamissa. Kuva: Ulla-Maija Rouhiainen, 2009 |
Lähde HS 12.3.2004 |
Saamelaiset ovat huolissaan nuorisostaan, joka on altis turismin ja median muutospaineille ja identiteetin hämärtymiselle. Pelätään nuorison alkavan hävetä omaa taustaansa ja kulttuuriaan. Lapissa pohditaan, mikä olisi oikea tie kulttuurisen eheyden ja porotalouden säilyttämiseksi ja ansiomahdollisuuksien turvaamiseksi.
Saamelaisten ponnistelu oikeuksiensa puolesta tuottaa kuitenkin tulosta. Saamelaiskulttuurin omat vahvuudet ovat ratkaisevassa asemassa. Nuorten taiteilijoiden ja esikuvien merkitys esimerkiksi saamenkielisessä rap-musiikissa tai uusissa elokuvissa ovat antaneet uutta tulkintaa alkuperäiseen.
Kestävän matkailun kehitysprojekteissa on tutkittu ja määritelty luonnon kestokyvyn ohella myös kulttuurisen kestävyyden rajoja. Turismia on pidetty toisaalta ”sosiokulttuurisena saasteena”, toisaalta Lapissa tarvitaan myös työpaikkoja ja yrityksiä. ”Kestävä kehitys tarkoittaa varmasti myös innovaatioiden ja mielikuvituksen kehittymistä eikä pelkkää säilyttämistä”, toteaa J. Swarbrook, 1999.
Lähde: www.yle.fi |
Matkailuteollisuus, joka käytää paitsi luonnon resursseja, on myös aineettomien kulttuuriresurssien käyttäjä. Teollisuus muuntaa ja pilkkoo kulttuureja myyviksi mielikuviksi, käyttää hyödykseen kaikkia kohteessa esiintyviä ominaispiirteitä, joilla on kaupallista arvoa. Ideoita ei voi patentoida eikä kansantarinoilla ole tekijänoikeutta. Kestävän kehityksen mukaista Suomessa olisi kilpailla alkuperäisin asein, tuottaa turistille aitoa, omalla alueellaan ja omilla ehdoillaan. Oman kulttuurin, mutta myös vieraiden kulttuurien tuntemus liittyy matkailun ammattilaisten sivistysprojektiin. Matkailun kehittämishankkeisiin tarjolla olevat varat voitaisiin ohjata vielä tehokkaammin kulttuuriseen tuotekehittelyyn, josta massaturismikin voisi hyötyä.
Kova ajattelu perinteen tuotteistamisesta ja sillä rahastamisesta ei kanna muutamia sesonkeja kauemmin. Perinteen käyttäminen vetovoimatekijänä on ajatussisältönsä mukaisestikin jo suhteessa aikoihin; menneeseen aikaan, nykyiseen ”rahastusaikaan” ja tuleviin aikoihin. Asiakkaalle aika Lapissa on vain se lyhyt hetki, joka on korvaamaton aika hänen elämässään. Matkailuyrittäjälle se on aika takoa rahaa, niin kauan kuin kun luottokortti käy kuumana. Menneen ja tulevan rahastaminen tässä ja nyt on kuitenkin kestämätöntä elinkeinon kehittämistä.
Lähde: Lappituote |
Perinne, aineeton pääoma, on kerääntynyt vuosisatojen aikana, sitä on kartutettu isältä pojalle, äidiltä tyttärelle. Matkailuteollisuus voi toimia saman logiikan mukaan.
Kestävä matkailu ei ole viihdeteollisuutta, vaan se on lähempänä taidekokemusten tuottamista, jossa taidolla arvokkaista teemoista saa lukemattomia variaatioita eri ihmisryhmille, sesonkien ketjun eri aikoina.
|
Tuotteen ainoa arvo ei siis voi olla se eurohinta, joka siihen paketointivaiheessa liimataan. Matkailutuote on kuin joululahja, sen arvo on enemmän, kuin sen hinta. Erinomaisessa matkailutuotteessa on mukana asiakkaan kiitollisuus.
Kestävä matkailutuote markkinoi itse itseään omilla vahvuuksillaan, markkinointiviestintä on luontevaa ja luonnostaan erottuvaa. Jatkuvasti uusittavat trendikkäät markkinointitemput ja kikkailevat myyntipellet tulevat tarpeettomiksi. Paikan ja ihmisten vetovoima on kestävä, sinne haluaa palata uudestaan, kun tuote on rakennettu pohjalle, jonka arvo pysyy ja karttuu. Tuotteesta lähtee hyvä sana.
Mikä voisi olla kiusallisempaa, kuin markkinointihenkinen Joulupukki. Uskovatko lapset pukkiin, joka ei anna lahjoja, vaan myy niitä mahdollisimman kovalla voitolla ja tehokkaalla läpivirtauksella. Pitäähän Pukinkin elää, mutta Pukki elää kauemmin ja pysyy terveenä, jos hän ei läkähdy myyntipaineisiin.
|
|
1.3. Joulupukki, Santa Claus ja lahjat | 2. Kalevalaiset käsityöt ja matkailijat |
|