|
|
|
|
|
|
|
Pohjois-Karjalan kirkkaita vesistöjä. Kuva: Eeva Hirvonen, 2005. |
Matkailu käsite on moni-ilmeinen. Matkailu (turismi) on toimintaa, jossa ihmiset matkustavat tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevaan paikkaan ja oleskelevat siellä yhtäjaksoisesti korkeintaan yhden vuoden ajan (12 kuukautta) vapaa-ajanvieton, liikematkan tai muussa tarkoituksessa. (http://www.stat.fi/til/smat/kas.html)
Arkikielessä matkailua ja turismia käytetään usein synonyymeina. Turismi viittaa enemmän kuitenkin teollistuneen ajan matkailuun (vrt.turisti) Englanninnin kielessä matkailusta käytetään termiä travel and tourism. Travel on matkustamista ja turismi sekä matkailua että turismia. Turismi on matkustamista, mutta matkustaminen ei ole aina turismia (Komppula ja Boxberg, 2002.)
Muumimamman määritelmä on: ”Päivällä tehdään huviretkiä, mutta yöllä matkustetaan” (Tove Jansson:Muumipappa ja meri. Pappan och havet. Suom. Laila Järvinen, WS.1962)
|
Viikinkiajan kartta antaa matkailijoille maantieteellisen kuvan lisäksi myös historiallista perspektiiviä.
Matkailu määritetään usein maantieteellisestä näkökulmasta, koska matkailija siirtyy yhdestä maantieteellisestä paikasta toiseen. Tällöin matkailua tarkastellaan alueellisena vuorovaikutusjärjestelmänä, jossa keskeisiä elementtejä ovat lähtöalueet, joilla lähtövalmius syntyy, sekä kohdealueet, jotka vetävät puoleensa matkailijoita erilaisten attraktioiden, lämpötilan, luonnon, omaperäisen kulttuurin tai tapahtumien vuoksi. Sekä lähtö- että kohdealueella tärkeitä ovat luonnonmaantieteelliset, väestölliset, poliittiset ja taloudelliset ominaisuudet, sillä niiden pohjalta syntyy kysyntä ja tarjonta – suhde. Lähtö- ja kohdealueita yhdistävät matkailureitit ja kuljetusmuodot sekä molemmilla alueilla toimiva matkailuelinkeino. (Lähde: Vuoristo ja Vesterinen 2001).
|
|
Päiväkävijä | 2.3. Matkailun muodot |
|