|
|
|
|
|
|
|
Maaseutumatkailu muodostaa merkittävän osan suomalaisesta matkailutarjonnasta. Maaseutu ei kuitenkaan sellaisenaan ole matkailutuote tai kokonainen markkinointikonsepti, koska maaseutumatkailu-käsitteeseen voitaisiin niputtaa paljon erilaisia matkailun muotoja: luonto-, maatila-, mökki-, sauna (työhyvinvointi ja wellness) -, erä (metsästys, kalastus)-, vesistö, pyöräily-, vaellus-, kokous-, maaseutukulttuuri- ja perinne- ja maaseudun teemalomat (Special Interest) ja maaseudulla matkailijoille omia tuotteitaan myyvät yritykset, kotieläinpihat, maaseututapahtumat ja niin edelleen. Maaseutumatkailu on maaseutupoliittinen kehittämistermi.
Kuva Kari Rouhiainen, 2009 |
Euroopan unionissa myös reuna-alueiden pysymistä mukana tasa-arvoisessa taloudellisessa kehityksessä asutuskeskusten kanssa on pidetty tärkeänä. Maatalous on EU:n keskeisimpiä elinkeinopoliittisia toiminta-alueita; joskus on todettukin, että unionin lehmät tienaavat päivässä enemmän, kuin kehitysmaiden työssäkäyvät ihmiset. Maataloutta ja perinteisiä alkutuotantoon liittyviä elinkeinoja kuten kalastusta ja metsätaloutta säännöstellään EU:n jäsenmaissa. Syynä säännöstelyyn on mm. kauppa- ja hintapolitiikka ja ympäristönsuojelu. Unionissa maksetaan maataloustukea usein eri perustein, eräs tärkeimpiä maksuperusteita on peltopinta-alaan suhteutettu maataloustuki. Tukea ei makseta sellaisille tuotantosuunnille, joiden viljelyä halutaan säännöstellä tietyillä alueilla, esimerkiksi EU ei halua enää tukea sokerin tuotantoa Suomessa. EU:n säätämät rajoitukset koskevat myös kotimaista tukipolitiikkaa. Eurooppa tuottaa liikaa viiniä, perunoita, tomaatteja, viljaa, oliiviöljyä ja niin edelleen ja ylituotannosta, jonka korvaukset maksetaan yhteisistä varoista halutaan päästä osittain eroon ja tarjota tukia maaseudulla muiden elinkeinojen kehittämiseen.
Kuva: UMR, 2010
|
|
3. Maaseutu liiketoiminnan ympäristönä | 3.2. Matkailun teemaryhmä |
|